Hungarologische Beitrage 10. Universität Jyväskylä (1997)
1. Tutkimuksen teoreettinen taust - 1.2. Kokemuksen ulottuvuudet ja historia
Historioitsijat eivät ole kuitenkaan ensimmäisiä merkityksenantajia, sillä erilaiset dokumentit ja historian jäljet tulevat vasta kalenteriajan ja tarinat siirtävien sukupolvien jälkeen (Ricoeur 1986, 215— 216). Historioitsijoiden antamien merkitysten on silti myös jollakin tavalla vastattava yleisön aikalaiskokemuksia tai jo kirjoitettua. Kun näin ei aina ole, on konflikti valmis. Mennyt on myös osa nykystä, sillä kaikella inhimillisellä toiminnalla ja sen tuloksilla on olemassa menneisyytensä. Ihmisillä on olemassa lisäksi vielä subjektiivisesti jäsentyvä aika, muisti, jossa erilaiset ärsykkeet saattavat kaivaa esiin mahdollisesti jo unohtuneitakin kokemuksia. Tämän subjektiivisen ajan voi olettaa kokemuksina olevan läsnä myös nykyisyydessä. Unkarilaistenkin kokemukset ja oletukset tulevaisuudesta tulevat esiin nykyisyydessä ja siitä tehtävissä analyyseissä. Erilaiset kokemukset ja toimijoiden odotukset ovat läsnä myös konkreettisessa tilanteessa. Tutkija Reinhart Koselleckin käyttämässä ranskalaisesimerkissä paroni Turgot yritti vedota Kaarle ensimmäisen elämän päättäneeseen teloitukseen, kun hän yritti turhaan taivutella Louis XVLtta erilaisiin reformeihin (Koselleck 1979, 353). Koselleckin mukaan kokemukset, erityinen kokemustila {Erfahrungsraum) on menneisyyttä nykyisyydessä, kun tapahtumat voidaan yhdistää kokonaisuuksiksi ja muistaa. Kokemuksen rationaalinen uudelleen työstäminen tiedostamattomine käyttäytymistapoineen ei välttämättä ilmene tietoisena vaan mukana on myös vieras, yksilön ylittävä kokemus, joka liittyy sukupolviin ja instituutioihin (ibid., 349-379). Kun kysymys on yksilön ylittävästä kokemuksesta, mukana on myös ympäristö ja kulttuuri. Jotka ovat myös läsnä nykyisyydessä ja harjoitettavassa politiikassa. Hayden Whiten käyttämässä esimerkissä Israelin varustautuminen on seurausta tietystä juutalaisuuden historian käsityksestä, johon kuuluivat juutalaiskysymyksen lopulliseen ratkaisuun johtaneet erilaiset ratkaisut ja tapahtumat (White 1989, 80). Siten historiakäsitys osana kulttuuria on ainakin läsnä ellei jo hallitse harjoitettavaa politiikkaa. Menneisyyden osalta kysymyksessä on eräänlainen kuviteltu yhteisö kuten esimerkiksi kansakunnan muisti, joka on yksilön kokemuksessa osana kulttuuria, haluttiin sitä tai ei. Itse menneisyydelle ei 15